Rennompi viikko ja onnistumisia

Tämä viikko ollaan menty hieman rauhallisemmalla tahdilla kiipeilyn suhteen, vaikkakin muuta urheilua on tullu harrastettua. Otin mukaan treeniin aamusalin eli heräilen aamusta hieman aikaisemmin ja suuntaan töihin punttisalille vetämään lyhyen 30-45min reenin, jossa otetaan huomioon myös vastalihakset, sopivan lihastasapainon takia. Maanantaina ja keskiviikkona noin tunnin lenkit, tiistaina boulderointia pitkästä aikaan Pasilassa. Torstaina eli eilen oltiin Tintin kanssa Salmisaaressa köysittelemässä.

Päivällä töissä oli kitalaessa/kurkussa jotenkin outo fiilis ja toivottavasti en nyt ole tulossa kipeäksi. Salmisaaressa pääsin vihdoin yhden 6b+ reitin, toki parilla levolla eli puhtaasti pitäisi vielä päästä juoksemaan se ylös. Mutta topissa oli sellanen fiilis, että se oli vaikeinta mitä oon kiipeilyssä saanu tehtyä.

Perjantai yllätti minut ihanasti flunssalla ja treeniviikko jäikin sitten siihen. Parit lapsuudenkaverit tulivat käymään Helsingissä viikonlopuksi ja ohjelmassa oli lauantaina köysittelyä Salmiksessa. Enpä kiivennyt kuin jonkun 7 nousua.

Sunnuntai  meni sängyssä maatessa.

Viikonlopun kiipeilyt + BK Isatis

Viikonloppu meni niin, että perjantaina oli välipäivä aktiivisesta liikunnasta vaikkakin parin tunnin kävelylenkki tuli vedettyä.  Lauantaina vietettiin kiipeilyporukan pikkujouluja Boulderkeskuksen uudessa paikassa Herttoniemessä. Ja sunnuntaina vähän höntsäiltiin Tintin kanssa Konalassa.

Tosiaan viikonlopun isoin juttu oli pikkujoulut Herttoniemessä Boulderskeskus Isatiksessa. Nimi viittaa Ranskassa sijaitsevan kiipeilymekan Fontainebleaun yhteen alueeseen. Isatis kasvattaa Boulderkeskuksen kiipeilypaikkojen määrän kolmeen ja on oiva lisä pääkaupunkiseudun akuuttiin tilatarpeeseen kiipeilyn saralla. Harrastajamäärät ovat kasvaneet todella paljon viimeisinä vuosina ja tiloissa alkaa olla vaarallisen ahdasta. Isatis löytyy 400metrin päässä Siilitien metroasemalta ja sijaitsee teollisuusalueella. Itse kiipeilyhalli on ensimmäisessä kerroksessa. Toisessa kerroksessa sijaitsee kahvila ja bouldershop. Kolmannesta kerroksesta löytyy sauna, joka on tilauskäytössä. Toisaalta olisi hienoa, jos pientä lisämaksua vastaan pääsisi saunomaan muutenkin kiipeilyiden jälkeen.

Itse kiipeilytila oli iso, vaikkakin vielä hieman keskeneräinen. Nyt ei voi kukaan väittää, ettei löytyisi itselle sopivaa muotoa kiivetä. Kaikkein suurimman arvostuksen saa ns. megahänkki, joka on siis laivan keulan tyyppinen rakennelma, johon saa reitteijä niin moneen suuntaan, että ennustan valmiiksi kovaakin ruuhkaa kyseisen muodon ympärillä. Muodoista löytyy yleisesti paljon hänkkiä, mutta onneksi släbiä on mahdutettu mukaan ilahduttavia määriä. Kuvia ei nappailtu, koska kyseinen paikka ei ole vielä virallisesti auki.

Omalta osalta viikonlopun kiipeilyt eivät tarjonneet mitään suurta suoritusten ilotulitusta, mutta oli vain hauska kiivetä. Toki parin reitin osalta huomasin voimien kehittyneen jonkin verran, varsinkin lukotuksissa liikkeet pystyi tekemään hitaammin(eli hallitummin) kuin aikaisemmin.

Tämän viikon muutoksena rytmiin tuodaan mukaan aamusali eli ennen töitä jos saisi sellaisen 30min treenin tehtyä työpaikan yläkerrassa salilla. Varsinkin vastalihaksia on treenattava, jotta lihastasapaino pysyy edes jotenkin kohdallaan.

Rauhallisia vetoja ja järkeviä päätöksiä

Eiliset köysiseikkailut Salmisaaressa menivät oikein mukavasti. Lämmittelyksi jotain femman reittejä ja siitä sitten yläparvelle hänkille vetämään jotain 6a-reittiä. Kiipeily tuntui sujuvan hyvin ja sain tehtyä muuveja oikeasti rauhallisesti, enkä normaaliin tyyliin "otteet tappaen jalkojen lentäessä perässä." Lämppien jälkeen siirryttiin Tintin nemesis-reitille, minkä hän toppasikin hienosti. Itse sain tehtyä yhden 6b:n kivasti ja heti perään toisen 6b:n ekalla yrkällä. Fiilis oli hyvä.

Siinä sitten vielä höntsäiltiin hieman ja käytiin boulderoimassa. Jonka jälkeen kohti kotia. Tänään vuorossa olisi Konalaa ja core-treeniä putkessa.

Ja juuri kun pääsin sanomasta

Sunnuntaisen treenin jälkeiset masentelut hälvenivät heittämällä eilisen Konalassa suoritetun boulderoinnin alkumetreillä. Treeniksi muutama aikaisemmin vaikeuksia tuottanut reitti, jotka napsahtelivat hienosti toppiin. Fiilis oli hyvä ja ennen kaikkea rento. Jostain syystä niin Pasilaan kuin Konalaan on tullut todella paljon reittejä, jossa vedetään pitkiä lukotuksia. No tuleepahan niitäkin treenattua sitten enemmänkin. 

Melkeinpä meni koko treenikerta vaan kiertäessä uusia reittejä, mutta lopuksi päädyin tuubiin hinkkaaman jotain 7:n reittiä. Tuubi on siis Konalassa oleva noin 15m pitkä hänkkiputki. Olin testaillut tätä reittiä joskus muutamia viikkoja sitten ja todennut, että ei ole menossa tällä kestävyydellä. Nyt on kuitenkin viikottaista köysittelyä takana jo hetki ja kehityksen huomaa. Koko reitti meni kolmessa osassa kivasti ja sain kaikki muuvit tehtyä. Tällä oli henkisesti todella suuri merkitys omaan treenaamiseen, vihdoinkin konkreettinen todiste kehittymisestä. 

Sanomattakin selvää, että fiilis oli ja on loistava tuon treenin jälkeen. Huomenna olisi vuorossa Tintin kanssa köysittelyä. Loppuviikosta torstaina boulderointia, perjantaina osteopaatti, lauantaina kiipeilyporukan pikkujoulut uudessa BK:ssa ja sunnuntaina varmaan höntsäilykiipeilyä. Sovittiin myös Tintin kanssa, että käydään lead-kurssi tammikuussa. Itselle se toisi vielä lisää varmuutta varsinkin varmistamiseen ja klippaamiseen ja Tintille se toisi lisää ulottuvuutta koko lajiin. 

Ja kehitys polkee paikallaan

On mukava seurata omaa kehitystä kiipeilyn saralla gradeista ja koska ulkona ei näin talvikautena paljoa kiivetä, joutuu tyytymään sisägradeihin. Näissä ongelma on taas se, että reitit vaihtuvat jatkuvasti ja gradetus perustuu yleensä yhden ihmisen näkemykseen. Eikä tuo nyt mikään suuri ongelma ole yleensä, mitä nyt välillä on vähän rajuja grade-ehdotuksia nähty.

Omalla kohdalla tuo grade-heittely on vähän kaksipiippuinen juttu, nimittäin en osaa sanoa enää teenkö jotain oikein eli kehitynkö, enkä myöskään tiedä teenkö jotain väärin ja taannun kehityksen suhteen.  Nämä ajatukset pamahti mieleen nimittäin eilen Pasilassa, kun tuli vedettyä kolmen tunnin reeni. Jotain vuosijäsenskabojen reittejä oli gradetettu ja niissä oli suurinpiirtein sellaset gradet, mitä itsekkin olisin aikaisemman kokemuksen perusteella antanut. Viikonloppuna ihmiset olivat urakoineet ja siellä oli muitakin uusia reittejä ja näiden gradet olikin sitten hieman ylläri ainakin meikälle. Kisareiteillä tuli flashattua jotain 6A/+ reittei, mutta nyt tulee turpaan 5C-lapuilla varustetuilta reiteiltä. Pakko se oli kuitenkin antaa yrkkiä kyseisille reiteille, mutta vähän masensi ottaa turpaan jatkuvasti joltain 6A-reitiltä, joita yleensä kiipeää viimeistään parilla yrityksellä. Sinne jäivät seinälle odottamaan meikäläisen nousua. 

Tästä päästään siihen dilemmaan, että olenko nyt taantunut reippaasti aikaisemmasta tasosta gradejen suhteen vaikkakin omasta mielestä tekniikka ja voimat ovat kehittyneet paljonkin. Toisaalta edelleenkin gradet on subjektiivisia, mutta toisaalta miten mittaan kehitystä enää, kun mieli ja ruumis sanoo toista ja grade-kehitys toista.

Enpäs antanutkaan periksi

Lauantain vuosijäsenskaboista jäi eräs reitti vaivaamaan mieltä. Koska maanantai kului viikonlopusta palaillessa ja lyhyellä palauttavalla lenkillä, menin vasta tiistaina takaisin Pasilaan ja siellä se reitti minua odotti. Ajattelin antaa sille vain pari yritystä ja siirtyä muihin reitteihin, jos ei toppaus onnistu. Eli lähdin koko hommaan ihan väärällä mentaliteetilla.

Treeni alkoi venyttelyllä ja muutamalla helpomalla reitillä. Tuntui etten olisi vieläkään palautunut kunnolla viikonlopusta, sillä sen verran tahmeaa oli joidenkin helpohkojen 6A-reittien kanssa. Lämmittelyn jälkeen aloin tahkoamaan sitä mustaa reittiä (gradeltaan ehkä 6A+), joka mielestäni oli suht helppo vaikka en sitä ollutkaan vielä päässyt. En ala reittiä sen enempää kuvailemaan, koska ei siitä saa oikeasti hyvää kuvaa sanallisella kuvailulla. Reitti kuitenkin sisälsi hänkkiä, pari huukkia, dynon ja paljon vartalonhallintaa. Kruxi kohdassa piti vaan saada tehtyä muuvi tarpeeksi hitaasti, jotta otteesta saisi hyvin kiinni. Pääsin käytännössä jokaisella yrityksellä kruxiin, josta tipahdin lukemattomia kertoja. Parin tunnin hinkkaamisen jälkeen sain vedettyä kruxin siististi ja taas päästiin siihen mistä kiipeilyssä on kyse, nimittäin itsensä voittamisesta ja oppimisesta. Toki toppaamisesta tuli taas mahtava hyvänolontunne. Parasta oli kuitenkin se, että en luovuttanut vaan jatkoin yrittämistä. Ehkä tämä on esimakua kehittymisestä.

Kyseisessä reitissä ja monessa muussakin tilanteessa olen huomannut, että jos saan jonkun muuvin tehtyä kerran, niin se menee kyllä sen jälkeen käytännössä aina. On jotenkin samalla palkitsevaa ja turhauttavaa, kun jokin muuvi menee ja sit pääsee sen jatkossa aina. Tulee fiilis, että "eihän tässä nyt mitään vaikeaa ollu."

Tänään boulderointia ja huomenna vuorossa köysittelyä.

Vuosijäsenskabat ja hyvänmielen kiipeilyä

Perjantainen firman kuntotesti ja sitä seurannut saunailta painoivat hieman lauantaina aamulla herätessä vaikka ei mitään "pitkä päätyyn ja perään"-tyyppisiä seikkailuja tullut suoritettua. Lauantaina vuorossa päivällä oli kiipeilyleffojen tuijottelua ennen Boulderkeskuksen vuosijäsenskaboja.

Boulderkeskus järjestää joka kuukauden ensimmäinen lauantai vuosijäsenilleen leikkimieliset kilpailut. Kilpailuita varten BK:n Pasilan cavella rakennetaan noin 30 kappaletta uusia reittejä, yleensä gradella 5-7. Mitään osallistumismaksuja ei ole ja nousut ilmoitetaan paperilappuselle. Vuoden ahkerimmat ja kovimmat kiipeilijät palkitaan vuoden lopuksi. Homman pihvi ei ole kuitenkaan kilpaileminen vaan yhdessä olo ja hengailu muiden aktiivisten kiipeilijöiden kanssa. Betoja jaetaan ja kannustetaan raivokkaasti toisten suorituksia. Kiipeily on yhteisöllinen laji yksilösuorittamisen maailmassa.

Omalta osalta skabat menivät mukavasti, joskin pari reittiä jäi harmittamaan. No ne menevät ensi kerralla. Illan lopuksi päädyttiin vielä jauhamaan läheiseen anniskeluravintolaan kiipeilystä, yllättäen.

Sunnuntaina aamulla herätys myöhään ja myöhäinen lounas. Juuson kanssa oli sovittu köysittelyjuttuja Salmisaareen iltapäivälle. Pienoinen dagen efter kuitenkin hidasti lähtöä noin tunnilla. Salmisaareen päästyä totesimme Juuson kanssa, että valjaani ovat jo parhaat päivänäsä nähneet iän puolesta. Tämä sillä, että vaikka säilyttäisit valjaita pimeässä ja kuivassa, niin 5 vuotta alkaa olla maksimeita mitä turvallisesti voi luottaa valjaisiin.  Päädyin ostamaan uudet Petzl:n Adjamat, mitkä olivat yllättävän mukavat jalkaan verrattuna edellisiin Petzleihin. Sinne meni taas melkein satanen, mutta toisaalta turvallisuuden kanssa ei kannata pelleillä tai ottaa turhia riskejä.

Itse kiipeily Salmiksessa meni oikein mukavasti. Aloitimme lämmittelyt kivasti Juuson vetäen 6a+:n, jonka ensimmäisillä otteilla totesin reitin olevan minulle sopimaton, josta loogisesti vaihdoin 6b:n reitille krimppailemaan. Hämmennyin jopa itse, että se krimppailu tuntui mukavalta ja sujuikin vielä. Tämän lämmittelyn jälkeen ajauduimme kokeilemaan Juuson jo aikaisemmin spottaamaa hänkkiseikkailua isoilla muodoilla. Kyseessä siis oli hänkillä oleva pyöreillä pallomuodoilla tehty 6c/7a-reitti. Lähdin sitten hieman varovasti kokeilemaan alkuotteita ja suoraan sanottuna rakastuin heti kyseiseen reittiin. Ikinä ennen tehnyt sellasia muuvejä ja miettinyt niin tarkasti miten nojataan minnekkin ja laitetaan jalkoja. En päässyt kyseistä reittä, mutta aivan varmasti tulen kokeilemaan uudelleen.  Toinen hilight kyseisellä kerralla taisi olla eräs 6a+ poketti-seikkailu, jossa menin onneksi taas epämukavauusalueelle ja kiipesin sen lopulta ylös asti. Poketit eivät ole kuuluneet suosikkeihini, mutta näemmä nekin lopulta luonnistuvat kunhan ei luovuta liian aikaisin.

Köysittelyn jälkeen olo oli kuin hakatulla. Koko yläkroppa huusi hoosiannaa ja vaati lepoa, joten tänään maanantaina vietetään lepopäivää. Viime viikolla tuli vedettyä mukavasti sellanen 13 tuntia urheilua, joista kiipeilyä 10h.

Mitä viime viikossa opin, niin ei saa luovuttaa ei sitten millään. Palkinnot tulevat perässä.

Cooperin testi ja kuntotesti

Työpaikalla meillä oli yksikön saunailta, jota ennen oli tarkoitus pitää halukkaille kuntotesti. Kuntotestissä oli lajeina cooperin testi, vatsat, punnerrukset ja vauhditon pituus. Fiilis oli hyvä ja kaikki meni kivasti. Ennen testiä en vain tiennyt edes mitä odottaa ja kaiken lisäksi sykemittarista oli akku loppu, joten ei ollut omaa kelloa cooperin testiä varten. 

Tulokset:

Cooperin testi 2950m

Vatsat 42

Punnerrukset 42

Vauhditon pituus 240cm

Ja keväällä uusiksi, johon laitetaan tavoitteeksi seuraavat:

Cooper 3050,

Vatsat 50

Punnerrukset 50

Vauhditon pituus 250cm

Cooperin testi varsinkin on hyvin mahdollinen, koska tein virheen vauhdinjaossa heti aluksi eilen. Ensimmäinen kierros 1:30 ja toinen kierros 1:50, joten siinä olikin sitten kirittävää loppukierroksille.