Tammikuun summausta eli vettä, vettä, vettä

Viime lokakuussa alkanut sormivamma oikean käden keskisormen ensimmäisessä nivelessä on alkanut vihdoin osoittamaan todellisia parantumisenmerkkejä. Osaksi tästä saattaa johtua siitä, että aloin käyttämään tuttujen suosituksesta MSM-jauhetta, mitä myydään lähes kaikissa luontaistuotekaupoissa. Lyhyestä tämän erittäin epämielyttävän makuisen rikkiseoksen sanotaan osallistuvan luusto, lihaksiston ja nivelten rakennukseen yhdessä proteiinin ja muiden aineiden kanssa. En osaa sanoa, onko pelkästään aineesta ollut hyötyä vai onko vihdoin aika alkanut korjata tekemisiä sormessa. Kuitenkin viikko sitten pääsin ensimmäisen kerran varaamaan kunnolla painoa oikealle kädelle pienemmistä otteista. 

Kiipeily on siis ollut lokakuusta lähtien vähemmän kovempaa sisällä, mutta toisaalta olen kiipeillyt ja tehnyt muuta treeniä jatkuvasti. Samalla tässä on tullut luettua suhteellisesti liian paljon kiipeilyblogeja ja katottu liikaa filmejä erityisesti Lofooteilta. Kuume päästä kiipeämään takaisin kallioille on erittäin kova, vaikkakin tuntuu siltä, että ei ne kaikki viime vuoden projektit ole siitä mihinkään helpottuneet tai otteet kasvaneet. 

Treenauksen kannalta turhaa varusteiden hankkimistakin olen onnistunut tekemään. Vuoden päivät pohtineena tilasin vihdoin itselleni sykemittarin ja tiettyjen pohdiskeluiden päätteeksi painoin tilausnappia, kun ostoskorissa oli Suunto Ambit3 Peak. Ehkä kallis investointi, ehkä ei. Totesin kuitenkin harrastavani jo sen verran tarpeeksi urheilua ja omaavani tiettyä tavoitteellisuutta, että saatan tuollaisella hankinnalla jotain hyödyllistäkin tehdä. Lisäksi kesän kallioseikkailuja varten kaappiin ilmestyi La Sportivan TC Prot kokoa 43. 

Menin lisäksi lyömään vetoa kaverin kanssa painonpudotuksesta, mutta siitä enemmän seuraavassa kirjoituksessa. 

Kilseinen summaus vuodesta 2014

Noin kolme kuukautta viime blogikirjauksesta ja syynä ei ole mikään muu kuin laiskuus ja inspiraation puute. Syksyn kilpailut menivät ja onnistuin rikkomaan oikean käden keskisormen nivelen vähän pahemmin ja loppukausi menikin sitä parannellessa ja kahvoja kiivetessä. 

Vuoden 2014 ensimmäiset ulkokiipeilyt olivat helmikuun puolessavälissä Koivusaaren kivellä, missä kiipesin itseasiassa ensimmäisen ulko-6A:n Mumbon. Siinä tuli treenattua hieman ulkona ja erittäin paljon sisällä, koska pääsiäisenä odotti reissu Ahvenanmaalle. Ahvenanmaan reissu oli ensimmäinen kosketus kunnolla ulkoboulderointiin, niin että reittejä oli niin paljon ja niin monen tyylisiä ja tasoisia.

Kovin juttu koko 2014 vuonna oli se, kun menin kaverini kanssa ensimmäistä kertaa Reventeenvuorelle kiipeämään. Tarkoitus oli ainakin minulla kiivetä pelkkää sporttia. Onneksi kaverini sai minut hylkäämään idean ja tutustutti minut trad-kiipeilyyn eli luonnollisten varmistusten kanssa kiipeämiseen. Olihan se aluksi aivan älytöntä, mutta ehkä siisteintä ikinä. Luotto omiin kykyihin ja niihin varmistuksiin, camuihin ja kiiloihin, oli todella hienoa. 

Kesä taisi mennä pitkälti kiipeillessä tradia kuin mitää muuta ja sitten koittikin roadtrip, minkä aikana tajusi, että kyllä ne isommat reitit ja mäet on se oma juttu. Ei varmaankaan paljoa tarvitse sanoa, että tämän vuoden tavoitteet menee suoraan Lofoottien reissuun ja muutaman reitin tikkaamiseen. 

Syksyllä ulkokauden loputtua tuli pieni masennus sisäkiipeilyn kohdalla, kun ei oikein tuntunut mitään kehitystä tapahtuvan. Ja sitten menikin sormi rikki. Eipä voi sanoa, että fiilikset oli hirveen korkealla, kun tajusin seuraavan 2-3kk aikana kiipeily saa olla oikeastaan vaan todella helppojen reittien kiipeämistä. Onneksi kuitenkin kävin hakkuhuukkailemassa eli kiipeilemässä hakuilla ja heti kun talvi ja jäät tulevat niin aion mennä jääkiipeilyä kokeilemaan. 

Näillä vuoteen 2015.