Kisoihin valmistautumista ja peruskuntoreeniä

Viikko alkoi mukavasti liiditreenillä Salmiksessa ja jatkui parilla kerralla Pasilaa boulderoinnin merkeissä. Keskisormien pulleyt vaivaavat vieläkin vaihtelevasti eikä oikein vielä uskalla täysiä repiä, joten olen keskittynyt lähinnä kiipeemään vaan määriä ja vaihtelevia reittejä. Boulderi näyttää sujuvan yllättävän hyvin, vaikkakin kova hinku olisi projektoida eri reittejä, mutta annetaan nyt sen projektoinnin olla vielä hetken ja kiivetään määrää. Lauantaina kävin yläköysittelemässä Salmiksessa ja se itseasiassa sujui yllättävän hyvin. Sain kiivettyä useamman 6a+/6b reitin joko ekalla yrittämällä tai viimeistään toisella.

Se mikä jäi vielä häiritsemään on, että omassa jalkatekniikassa on jotain pahasti pielessä, koska kengät kuluvat jalkapöydän päältä isovarpaan kohdalta pahasti. Ilmeisesti raahaan joissain muuveissa jalkoja huomaamatta kitkaseinää pitkin, jolloin kulumista käy. Pitänee ilmeisesti alkaa tarkkailemaan enemmän sitä miten kiivetään ettei tarvi jatkuvasti uusia kenkiä ostaa tai vanhoihin tehdä viritelmiä.

Boulderkeskus Isatiksen avajaiset on vihdoin 1.2.2014 ja siellä on skabat, johon on tarkoitus mennä. Katsotaan miten pärjätään. Venyttelykin on alkanut tuottaa tulosta ja kroppa tuntuu aika paljon kevyemmältä.

Ensimmäisiä liidaamisia

Eilen maanantaina päädyin kaverin kanssa Salmisaaren Kiipeilyareenalle uusi köysi mukanani ja kova into päästä liidailemaan. Alkuun vähän boulderia ja yläköysittelyä, jonka jälkeen siirryttiin Rocktopialle. Olin aluksi katsellut siitä sellaista sopivaa violettia 5c-kahvoittelua, mutta ikävä kyllä se oli aika ruuhkainen, joten kaverin innottamana päädyin sitomaan itseäni köyteen Rocktopian alapäässä 6a+ reitin alussa. Alku lähti iloisesti ja sain klippailtua kivasti itseni viidenteen klippiin, jonka jälkeen alkoivatkin vaikeudet. Tuli vähän tiukempaa muuvia jonka seurauksena otin ihan autenttiset liidipannut ja pää kesti vielä jopa sen, mistä yllätyin. Tämän jälkeen kiivettiin vielä yhtä 5c:tä hänkiltä, josta otin topista myös aika makeet pannut. Lopuksi käytiin vielä kiipeemässä Rocktopialta se 5c ja enpä oo vähään aikaan saanu itselleni sellasta hikeä päälle.

Kaiken kaikkiaan hyvää tuossa eilisessä treenissä oli, että sain liidattua ja ennen kaikkea uskallettua kiivetä normaalisti ilman pelkotiloja. Jotenkin tuntuu, että tämä on ns. uusi alku, kun pitää alkaa ajattelemaan reittejä eri tavalla ja vähän alemmilta greideiltä. Todella hyvät fiilikset tuo kerta jätti ja olon, että tuota on pakko saada lisää.

Niin ja tietenkin isompana juttuna on, että lähdetään porukalla 17.-21.4. eli pääsiäisenä Ahvenanmaalle kiipeemään boulderia.

Kevyempää treeniä ja kurssittelua

Tämä viikkohan alkoi todella hienoissa fiiliksissä niin kuin edellisessä postauksessa mainitsin tuon 6c+:n yläköydellä. Vaikka kiipeily periaatteessa sujuu hienosti, on taivaalla mustia pilviä sillä molempien keskisormien A2 pulleyt vihoittelevat. Tämä aiheuttaa sen, että krimppailusta on käytännössä luovuttava täysin treenailussa ja tiukat hänkkipätkätkin ovat vähän nou-nou. Tästä syystä olen tällä viikolla ottanut aika rauhallisesti vaikkakin määriä on tullut kiivettyä eli määrä on korvannut rankkuuden, mikä on auttanut jo hieman sormiin. 

Torstaina oli vuorossa paljon odotettu lead-kurssi tyttöystävän kanssa Kiipeilyareenalla. Kurssilla oli yhteensä kuusi henkilöä, joten saatiin oikeasti treenattua asioita neljässä tunnissa. Aluksi käytiin läpi varusteita vähän tarkemmin esimerkiksi köyden ja jatkojen ominaisuuksia ja hankintaa. Tämän jälkeen harjoiteltiin yläköyden varassa köyden klippaamista, mikä oli mielestäni hyvin hyödyllinen harjoitus. Kävimme myös läpi varmistustavat ATC:llä ja grigrillä, sekä varmistuksessa huomioon otettavat asiat. Nyt olikin vuoro kokeilla jo itse liidaamista, lähinnä idealla käytä-kaikkia-otteita. Hyvinhän se meni kaikilta kurssilaisilta. Ehkä vaikein tilanne koko kurssilla oli se kun harjoiteltiin tippumista köyteen. Suoraan sanottuna se oli aluksi jännittävää ja lopulta hauskaakin. Ilmeisesti tiputtautuminen on vaikein osa kurssia monelle, mutta meidän porukassa kaikki vaan päästivät irti sen enempää miettimättä. Lopuksi käytiin vähän läpi ankkurilla toimintaa ulkokallioilla ja suurimpia asioita mitä pitää ulkokiipeilyssä huomioida liidatessa.

Perjantaina oli Konalassa BK:lla #kiipeily-porukan tapaaminen, jossa suoritin vain kevyttä kiipeilyä vaikka enhän nyt onnistunut pysymään alle kutosen reiteillä. Kiipeily tuntui hyvältä, mutta lähinnä homma oli sellasta läpsyttelyä eikä mitään hampaat irvessä treenaamista. Kiipeilyn jälkeen kävin ostamassa vielä BK-shopista Rocan 9.8mm 70m köyden ja Moonin Aerial Bagin eli repun kiipeilyä varten. 

Lauantaina vuorossa oli venyttelyä ja lepoa, jotta sunnuntaina jaksaa kiipeillä. Käytiin sunnuntaina tyttöystävän kanssa heti aamusta Pasilassa boulderoimassa. Oma treenaus oli taas helpoilla reiteillä pysymistä ja vain määrän kiipeemistä. Pulleyt eivät ärtyneet, mikä oli plussaa ehdottomasti. Tyttöystävällä on eräs 6a-projekti Pasilassa, mitä yhdessä ratkottiin ja mietittiin toimivaa betaa hänelle. On todella jännä miettiä betaa 20 senttiä lyhyemmälle henkilölle. Projekti ei vielä mennyt, mutta alkaa olla niin lähellä, että uskoisin projektin menevän joko seuraavalla tai sitä seuraavalla kerralla. 

Säät näyttävät vihdoin muuttuvan oikeasti talviseen suuntaan ja sen kunniaksi käytiin vielä tänään sunnuntaina koiran kanssa 1,5h lenkillä. 

Vuosi aloitetaan kevyesti ja järkevästi

Välipäivinä tuli jumpattua kiipeilyn saralla sen verran, että selkä meni mukavasti jumiin ja uusivuosi vietettiin särkylääkkeitä nappaillen. Kuitenkin perjantaina 3.1. pääsinkin jo Salmikseen, jossa köysiteltiin hieman, ei oikeastaan mitään mainittavaa suoritusta tullut. Vähän siinä tuli alitajuisesti säästeltyä, koska tiesin tulevan viikonlopun ja loppiaisen olevan hyvin kiipeilypainoitteinen, nimittäin olin luvannut "vahingossa" olla kiipeilemässä neljä päivää putkeen. Ei tietenkään järkevää, mutta tälle kerralle olin keksinyt tavan huijata kroppaani ja ekaa kertaa vuosiin venytellä systemaattisesti iltaisin.

Lauantaille oli Boulderskeskuksessa vuosijäsenskabat Pasilassa, jossa oli tehty noin 30 uutta reittiä kolmeen eri muotoon vuosijäseniä varten. Kisathan käydään hyvin vapaamuotoisesti ja betaa jaetaan reilusti kaverillekkin. Voittajatkin selviävät vasta vuoden päästä, joten eipä tuota voi oikeastaan kisaksi kutsua muuten kuin nimellisesti. Kuitenkin sitä itsekkin käy niitä reittejä yrkkäilemässä puolitosissaan, varsinkin kun olin sopinut sunnuntaille puolillepäivin köysittelyä kaverin kanssa. Sain muutaman kivan reitin kiivettyä aika pienellä panostuksella. Pasilaan jäikin aika monta projektia noiden kisojen jälkeen. Lipesin paikalta suhteellisen aikaisin nukkumaan, jotta jaksan seuraavana aamuna köysitellä.

Sunnuntai alkoi mukavasti kaverin viestillä, että josko ei tänään kiipeilläkkään. Hetken siinä arvoin ja päätin lähteä Pasilaan yrkkäilemään edellisenä päivänä jääneitä projekteja. Voi hyvää päivää, miten huono reeni pamahti päälle. Ei sitten mikään onnistunut. Kaikki, siis ihan kaikki tuntui vaikealta. Reilun tunnin jälkeen annoin periksi ja kävin kokeilemassa punttisalin puolella miten onnistuu, no ei onnistunut. Hieman pettyneenä ja yllättyneenä omaan suoritukseen kävelin 5km lenkin Pasilasta kotiin tekemään sushia. Toisaalta oli kolmas treenipäivä putkeen, että siinä mielessä saattaa olla vähän aihettakin huonompaan suoritukseen, vaikka kuinka lauantaina teki kevyemmän treenin.

Sunnuntainen tappiomieliala painoi vielä hieman maanantaina eli loppiaisena, jolloin oltiin luvattu tyttöystävän kanssa käydä tutustuttamassa kaveripariskunta köysittelyn maailmaan, he olivat siis jo harrastaneet boulderointia aikasemmin. Puoleltapäivin Salmisaareen, kamat niskaan ja toiselle koulutusparvekkeelle näyttämään vähän miten menetellään. Pariskunnalla meni hienosti ja innostuivat heti tästä uudesta ulottuvuudesta kiipeilyyn. Hyvä homma siis. Mutta parasta koko treenisessiossa oli, että tyttöystävä nakutti kaveripariskunnan lähdettyä omia projektejaan maaliin ja eteenpäin. Se on kyl hieno nähdä miten toinenkin kehittyy kovaa vauhtia. Omalta kiipeilyltä en odottanut oikeastaan mitään neljännen treenipäivän takia, vaan olin varautunut olemaan vain belay bitch muille. Kuitenkin kaveripariskunnan lähdettyä päädyin myös itse hyvikseen yrkkäilemään reittejä. Jotain 6a/6b reittejä meni ekalla yrityksellä ylös ja fiilis oli sellanen semi-ok. Mentiin vielä lopuksi yläparvekkeelle, jossa tyttöystävällä oli yksi projekti. Huomasin osan yläparvekkeen reittien olevan uusia ja siellä oli erityisesti yksi musta 6c+ reitti, joka ei näyttänyt niin älyttömältä greidiinsä nähden. Päätin antaa yrityksen reitille ja lähtöotteissa vielä mietin, että kuinka tipun ekan parin metrin aikana. Vähän yllätti kun pääsin ekalle kruxille kivuttomasti ja tokalla yrityksellä siitä yli, jonka jälkeen siististi tokalle krutxille, josta myöskin tokalla yrityksellä ylös ja sitten olinkin topissa. Kyseinen reitti oli todella mahtavaa sisäkiipeilyksi ja pakko käydä kokeilemassa kyseistä reittiä vielä liidinä. Kävinpä viel kertomassa kyseisen reitintekijälle kiitokset.

Tänään on välipäivä, joten ajattelin venytellä vähän paremmin, sillä kroppa väittää että viime päivinä on kiipeilty aika reilusti.