Takatalvi iski ja treenit rankkenee

Puuh, loskaa, loskaa ja vielä kerran märkää loskaa. Ulkokautta kesti pari viikkoa ja saldona neljä ulkokiipeilykertaa. Osa hieman huonosti ajoitettuja sormien ihon kunnon takia, mutta opettavaisia kertoja jokainen. Harmittaa kuitenkin vielä, että viikonloppuisin ei ole ilmat suosineet ja arkipäivisin pimeä tulee suhteellisen aikaisin, jos työpäivän jälkeen yrittää kiirehtiä kiville ottamaan turpaan reiteiltä. 

Otin tällä viikolla pyöränkin pois talviteloilta ja aloitin työmatkapyöräilyn. Työmatkaa kertyy 9km suuntaansa ja siinä kuluu aika tarkkaan 20min suuntaansa eli nopeasti laskettuna viikossa tulee 200min aerobistatreeniä lisää ohjelmaan. Tuo on oikeastaan aika paljon, kun miettii treeniohjelman koostuvan viikossa 5 kertaa kiipeilyä, 2 lepopäivää jolloin venytellään ja käydään juoksemassa. Olen yrittänyt tähdätä 12h/vko liikuntatahtiin, mikä on itseasiassa aika paljon. Tästä päästään siihen, että ruokaa kuluu todella paljon. Vasta tällä viikolla pyöräilyiden mukaan tulon jälkeen, tajusin syöväni liian vähän. Ei vaan riitä energiat palautumiseen kunnolla ellei lisää reippaasti suoraan kaloreidenmäärää. 

Pitkäaikainen tavoitteeni on saada kroppani sellaiseen kuntoon, että kestää liikuntaa mutta ennen kaikkea istumatyötä. Liian monta tuttua toimistotöissä valittaa selkäkivuista ja itse en suostu rajoittamaan elämääni asialla johon voin itse vaikuttaa. Kuitenkin silkka voiman kasvattaminen ei auta vaan myös lihashuolto on suuressa roolissa. Olen nyt venytellyt noin 2 tuntia viikossa kiipeilylepopäivinä ja vaikutus näkyy suuresti. Aamuisin on helpompi nousta sängystä ja olo on muutenkin kevyempi. Toki vaikutukset näkyvät myös kiipeilyseinällä, kun jalka on alkanut nousemaan parempaan tahtiin ylös otteilta. Joogan kun saisi vielä viikottaiseen rytmiin upotettua, niin olisin varmasti optimaalisessa tilanteessa. 

Itse kiipeilytreenit ovat sujuneet mukavasti, vaikkakin oikean käden keskisormen nivel ja pulley ovat olleet arkoja. Olen kuitenkin keskittynyt BK Isatiksessa kiipeemään kattoreittejä, jolloin saan vahvistettua keskikroppaani. Tuloksiakin on tullut, mutta matkaa on vielä paljon. Köysihommissa olen siirtänyt vihdoin pääni sisällä painopisteen yläköysittelystä liidaamiseen ja on vielä aika nöyrää kun 6a-graden reiteiltä tulee liidatessa pataan. Toisaalta se laittaa motivaatiolle vielä enemmän buustia, kun tietää että tuloksia ei tule muuta kuin treenaamalla. 

On myös ollut hieno seurata tyttöystävän kiipeilyn edistymistä. Varsinkin nyt, kun hän on päässyt käymään sen 3-4 kertaa viikossa treenaamassa ja tulokset ovat alkaneet näkyä. On se vaan melki pakko todeta että 1-2 kertaa viikossa kiipeily ei välttämättä kehitä taitoja, vaan enemmänkin pitää yllä jo olemassa olevaa tasoa. 

Ulkokausi avattu vuodelle 2014

Viime kesänä ei tullu pahemmin vierailtua ulkokiipeilypaikoilla. Tarkemmin ottaen Koivusaaressa, Meilahdessa ja Lintukalliolla tuli vierailtua kertaalleen ja tulihan siellä kaikelta turpaan. Tuntui niin kömpelöltä ja voimattomalta, kun ei oltu enää sisällä puristamassa niitä muoviotteita. Eli viime kesältä ei jäänyt oikeastaan yhtään suurta taistelukokemusta mieleen, ainoastaan ajatus, että tätä on pakko ilmeisesti harjoitella aika paljon enemmän.

Sääjumalat olivat suotuisia tänä talvena ja sallivat ulkokiipeilykauden avauksen helmikuun lopulle. Ensimmäisenä palasin Koivusaareen, jossa kaikki reitit tuntuivat oudoilta. Paikalla oli paljon porukkaa avaamassa kautta. Itselläkin kausi aukesi hienosti Mumbon (6a) toppaamisella. Fiilis oli aivan mahtava, kun sai oikeesti kiivettyä jotain järkevää pihalla. Seuraavaksi lähdettiin tutustumaan Pihlajamäen kallioihin, joista mukaan tarttui Rantaleijona (6B+). Rantaleijonan yrkkäämisessä siisteintä oli etsiä itse sitä betaa, miten asiat pitää tehdä. Voisi sanoa, että homma lähti hienosti alkuun.

Toki vuodenaikaan kuuluvasti on myös satanut, joten sisätreenit eivät ole mihinkään poistuneet. Talvella vaivanneet pulley-vammat ovat vasemmasta keskisormesta hävinneet ja oikeastakin hävisi hetkeksi kunnes innostuin krimppailemaan Isatiksessa hänkillä ja siitähän se ärtyi. Nyt on otettu hieman rauhallisesti sisällä, koska oikean käden keskarin pulley ja keskinivel vähän vihoittelevat, jos ei lämmittele kunnolla tai ole varovainen. Sisätreenaus on kuitenkin ollut ihan onnistunutta ja kehitystä on tapahtunut. Köysihommissa pitäisi liidaamista harrastaa enemmän ja enemmän, sillä 22.3. olisi Kiipeilyurheilijoiden leikkimieliset köysiskabat. Toki skaboissa karsinnat on yläköydellä ja vasta finaalissa liidaamista, joten turha melkein odottaa, että joutuis siellä liidailemaan.

Hyvä fiilis kohti kesää mennessä. Ahvenanmaanreissuun on 1,5kk aikaa ja kesällä varmaankin tulee käytyä Niemisel Ruotsin Lapissa. Sekä mahdollista kesälomareissua Kaliforniaan on harkittu.