Onnistumista ja vuositilinpäätös

Taas on näemmä päässyt menemään hetki edellisestä postauksesta, mutta koitetaan kertoa kaikki oleellinnen. 

Isatiksen avajaiset olivat niinkuin taisin jo kirjoittaakin ja menivät oikein mallikkaasti. Helmikuun ajan treenausta on ollut säännöllisesti 3-5 kertaa viikossa ja köysittelemässä on käyty kerran viikossa tahdilla. Mitään erityistä en ole lisännyt treeniin, mutta jotain edistystä on nyt vähän ajan sisällä tapahtunut. On vaikea selittää miksi yhtäkkiä kiipeily onkin helpompaa, luontevampaa ja jotenkin omalla tavallaan järkevämpää kuin aikaisemmin. 

Vaikka gradet sisällä ovat enemmän kuin subjektiivisia, niin kyllä niillä jotain kehitystä pystyy todennäköisesti mittaamaan. Silloin kun vuosi sitten aloitin, oli nelosen reititkin suurelta osin voittoja. Viikko sitten sain topattua usean session jälkeen ensimmäisen 7a:n sisällä. Se oli samanlainen fiilis kuin ensimmäisen 6a:n jälkeen. Tuntui, että henkiset muurit sortuivat ja siltä se itseasiassa tuntuu vieläkin. Jotenkin on tuon jälkeen helpompi yrittää vähän niitä vaikeampia reittejä. Kirjoitin projektoinnista ja onnistumisesta Isatiksen blogiin (http://www.isatis.fi/fi/isatis/blog/).

Eli lyhyesti, vuosi on nyt kulunut ja kiipeily on siistiä vieläkin. Ulkokausikin näyttää alkavan pikkuhiljaa. Reissu Ahvenanmaalle on varattu. Hain Boulderkeskuksen shopista pari Organicin crashpadia. Vielä tarvitsee ulkoköysittelyitä varten hommata muutama slingi ja karabiineri. 

Mitäköhän sitä odottaisi ulkokaudelta ja seuraavalta kiipeilyvuodelta? Ainakin paljon kiipeilyä ulkona, niin boulderia kuin köysittelyä. Greideistä en osaa sanoa mitään, mutta ainakin käyn antamassa pari yritystä Rollareiden Mantralle (7a) ja Ruotsin Lapissa olisi tarkoitus käydä Niemesel testaamassa Wild Thingiä (7a+). Bouldereista en ole edes miettinyt mitä kaikkea haluaa testailla, no ehkä Affiksen jälkeen tietää paremmin. 

BK Isatis Open ja sairastelua

Viime kirjoituksestahan on näemmä vierähtänyt melki pari viikkoa. Syynä kirjottamattomuuteen on se, että en ole pahemmin kiipeillyt. Viime viikko meni oikeastaan flunssasta toipuessa ja edellisellä viikolla kävin kolme kertaa kiikkumassa. Oikeastaan pari helppoa viikkoa on ollut aika hyvä omalla kropalle ja mielelle. Kroppa saanut levätä oikeasti ja pää on kerännyt lisää intoa päästä seinälle. Kevyet viikot olivat hyvä veto ennen lauantaisia Boulderkeskus Isatiksen Open-kisoja.

Kisat järjestettiin siis Boulderkeskuksen uudessa toimipisteessä Herttoniemessä ja olivat tyyliltään avoimet ja pistelaskussa käytettiin sovellettua koivukylä-metodia, jossa vain parhaimmat 20 reittiä laskettiin jokaiselta kiipeilijältä. Pelkäsin ennen kisoja, että flunssa on tehnyt pahojakin tuhoja kropassa alkuviikon aikana. Kumma kyllä, kiipeily tuntui todella hyvältä heti alusta lähtien. Alkuun napsin lämmittelyksi helpoimpia reittejä, josta siirryin vaikeammille. Käytännössä kaikki reitit paitsi yksi menivät flashinä ja yksi joka ei mennyt olikin niin mukava muotokikkailu ilman otteita, että sitä jaksoikin hieroa. Kiipeilyaikaa oli se 6 tuntia, joista käytin 5,5h eli ihan mukavasti. Viimeiset 1,5h hieroin parin tyypin kanssa erästä punaista reittiä joka vaati tekniikkaa ja tasapainoa. Kyseinen reitti ei ollut mitenkään mun tyylinen, joten oli ilo yrkkäillä sitä ja huomata oma kehitys jokaisella yrityksellä. Ei se reitti lopulta edes mennyt, mutta jäi todella positiivinen fiilis. Ehkä sitten tiistaina se menee kun pääsee uusilla nahkoilla kiipeemään.

Sunnuntaina kroppa ilmoitti lähes jokaisen lihaksen voimin, että eilen tuli oikeasti tehtyä jotain. En muista millon viimeksi on näin raju olo ollut. Mutta urheasti Subwayn kautta katsomaan Superfinaaleja, joissa lauantain kisan voittajat kisasivat Jernejiä ja Rustamia vastaan. Olin kisoissa harjailemassa otteita, joten näki aika läheltä sen miten vaikeita ne reitit oikeasti olivat. Propsit vaan kaikille järjestäjille ja osallistujille.


Ainiin ja jatkossa meikäläisen turinoita voi lukea Boulderkeskuksen sivuilta http://www.isatis.fi/fi/isatis/blog/