Sitten asiaan eli kiipeilyyn. Kuten jo taisin mainita viime kirjoituksessa, niin kevään boulderoinnin jälkeen köysittely on maistunut paremmin kuin koskaan. Pääsin kokeilemaan trädi-kiipeilyä ja se kolahti enemmän kuin lujaa. Henkisen kantin yhdistäminen fyysiseen suoritukseen tekee trädittelystä vielä siistimpää, sekä se, että aina ei ole pakko kiivetä sitä omaa maksimia vaan voi kiivetä myös vaan siistejä linjoja ja nauttia kiipeilystä. Innostuksessani oli kuitenkin yksi pulma, nimittäin aina ei voi kiivetä muiden kamoilla eli varmistuksilla, joten pienen pähkäilyn jälkeen marssin Camuun ostamaan itselleni alun trädiräkkiini. Se sisältää seuraavat osaset:
- BD C4 koko 2
- BD C4 koko 1
- BD C4 koko 0.75
- BD C4 koko 0.5
- BD C4 koko 0.4
- BD topper-kiilat 1-13
Tuolla räkillä lähdin yhdessä tyttöystävän kanssa kohti Kustavia eli luvassa oli viikonloppu jammikiipeilyn parissa. Kumpikaan meistä ei ollut ennen jammikiivennyt ja sitä varten ostettiin myös jammihanskat molemmille. Protip: Ocun jammihanskoissa kannattaa miesten lähteä sovittamaan M-koosta, ovat nimittäin suht jännästi mitoitettu. Kustaviin ajelee sen reilu 3tuntia Helsingistä ja oltiinkin perjantaina vasta myöhään illalla paikalla, joten teltta pystyyn Loostholman leirintäalueelle ja unta kuulaan. Lauantaina aamupäivästä tihkutti sen verran, että tapettiin aikaa pelaamalla noppaa ja kahvittelemalla. Iltapäivällä viiden aikaan sää näytti paremmalta ja suunnattiin Hopiavuorelle ottamaan ensimmäiset kosketukset halkeamiin. Voin kyllä sanoa, että vähän arvelutti mihin sitä oli lupautunut. Lastenhuoneen avaimet (5) oli ensimmäisenä vuorossa ja pääsin useiden kirosanojen jälkeen kakkostelussani toppiin. Viritettiin reitille yläköysi ja Tintti pääsi itse kiroilemaan halkeamaan. Ja lopulta useamman melkein luovutuksen jälkeen Tinttikin pääsi toppiin. Seuraavaksi vuorossa oli allekirjoittaneella Aallon helmen (5) kakkostelu. Tässä pääsi useampi aika tiukka puhallus, kun ei reitin muuvit meinannu aueta. Nyt oltiinkin valmiita siihen mihin olin henkisesti valmistautunut eli ilmeisen legendaarisen Säkkipillin (6-) puhaltamiseen. Hieman epäuskoisesti räkkäsin varmistukset valjaisiin ja sidoin itseni köyteen. Reima lähti varmistamaan meikäläisen menoa. Kädet sisään halkeamaan ja siitä lähdettiin hakemaan jammeja, mutta niitä ei vaan löytynyt ainakaan helposti. Muutamia yrkkiä eteenpäin sain jo alkua viriteltyä ja näytti edes hieman kiipeilyltä. Parit camutkin sain laitettua halkeamaan ja pari vetoa eteenpäin kunnes tunsin ikävän luiston jammeissa ja alas tultiin. Siinä oli mahdolliset tonttipannutkin lähellä, mutta onneksi mitään ei kuitenkaan käynyt. Jo tämä nahistelu legendaarisen halkeaman kanssa sai fyysiset voimat loppumaan. Näin vielä kun seurueesta yksi toisti säkkipillin ja vannoin kiipeäväni sen vielä ilman yläköysitreeniä.
Seuraavana päivänä paistoikin jo aurinko mukavasti ja otimme suunnan Pohjavuorelle. Tyttöystävällä oli päivän projektina ensimmäinen ulkoliidi ja sekin vielä tässä tapauksessa suoraan trädinä. Reitti Roiskeläppä (4) harjoiteltiin hienosti kakkostelemalla ja siivoamalla allekirjoittaneen liidin jälkeen. Oli hieno katsoa kuinka ihminen voittaa pelkonsa ja jatkaa vaan taistelua toppia kohti. Parit pannut viimeisellä lipan ylityksellä itselaittamiin varmistuksiin oli aika tiukka veto, sillä varmasti suuriosa olisi voinut luovuttaa siinä vaiheessa, mutta tyttöystävä taisteli tiensä toppiin. Hymy olikin aikamoinen topissa. Itsekkin tuli kokeltua vähän uutta, kun räkkäsin suht isoa camua valjaisiin ja lähdin valloittamaan ensimmäistä offariani nimittäin Tsaikkaa (4). Topissa olin kyllä yhtä hymyä sillä tuo oli mitä mahtavinta kiipeilyä vaikeudesta riippumatta.
Seuraavana päivänä paistoikin jo aurinko mukavasti ja otimme suunnan Pohjavuorelle. Tyttöystävällä oli päivän projektina ensimmäinen ulkoliidi ja sekin vielä tässä tapauksessa suoraan trädinä. Reitti Roiskeläppä (4) harjoiteltiin hienosti kakkostelemalla ja siivoamalla allekirjoittaneen liidin jälkeen. Oli hieno katsoa kuinka ihminen voittaa pelkonsa ja jatkaa vaan taistelua toppia kohti. Parit pannut viimeisellä lipan ylityksellä itselaittamiin varmistuksiin oli aika tiukka veto, sillä varmasti suuriosa olisi voinut luovuttaa siinä vaiheessa, mutta tyttöystävä taisteli tiensä toppiin. Hymy olikin aikamoinen topissa. Itsekkin tuli kokeltua vähän uutta, kun räkkäsin suht isoa camua valjaisiin ja lähdin valloittamaan ensimmäistä offariani nimittäin Tsaikkaa (4). Topissa olin kyllä yhtä hymyä sillä tuo oli mitä mahtavinta kiipeilyä vaikeudesta riippumatta.
Säkkipilli (6-)
Roiskeläppä (4)
