Sisältä ulos ja muovipuristelu tuntuukin tylsältä, mitä häh

Viime viikon flunssat on selvitetty ja on päästy takaisin urheilun pariin. Viikon verran tuli nautittua flunssasta ja samalla lepuutettua lihaksia, sekä erityisesti sormien ihoa.

Pari viikonloppua sitten tuli käytyä vierailemassa Kirkkonummen särkyneellä kivellä, missä siis tuli otettua turpaan mm. kaikelta viime vuonna samoihin aikoihin. Muistan sen fiiliksen, kun mikään ei onnistunut ulkokiipeilyssä ja oikeastaan tuntui tosi turhauttavalta. Tällä saattoi olla vaikutusta siihen ettei viime kesänä paljoa ulkona kiivetty. Tänä keväänä meininki oli täysin eri, nimittäin päädyin projektoimaan Siirtolohkare-nimistä reittiä, jolla greidinä komeilee 7a. Reitti ei ehkä se vaikein ole, mutta sopivan vaikeita muuveja allekirjoittaneelle. Alussa deadpointataan vasemmalla kädellä kiteiseen kahvaan, josta huonolla vedolla saa raavittua sormista ihon verille, niinkuin allekirjoittanut tekikin. Sain stikattua kruxi-muuvin hienosti useampaan kertaan, mutta sormista oli iho niin riekaleina, että vika vaikea muuvi jäi tekemättä. Harmittaa tietenkin hieman, mutta pitää palata projektoimaan takaisin sitä reittiä.

Haukilahdessa on tullut projektoitua Sakai Direct reittiä, jossa lähtötilanne oli, että en päässyt ekaa muuvia ja nyt ollaan tehty jo kruxi-muuvi muutamaan kertaan. Kyllä se siitä aukenee. Tästä huomasin omalta osaltani, että ulkona on todella mukava projektoida reittejä, ehkä vähän jopa liian vaikeita itselle. Kävin myös E75:lla viime viikonloppuna ja koin valaistuksen, sillä ei noin mahtavaa ole kiipeily vielä ulkona ollut. Hiekkakivi oli mahtavaa ja reitit oli siistejä. Ymmärrän ehkä jo hieman Fontsun hienoutta.

Ensi viikolla olisi sitten Affiksen reissu edessä ja siellä kolme peräkkäistä kiipeilypäivää. Katotaan miten näpit jaksaa. Suuria paineita aiheesta ei ole, vaan tarkoitus on tutustua uusiin reitteihin ja maisemiin.