Vuoden 2014 ensimmäiset ulkokiipeilyt olivat helmikuun puolessavälissä Koivusaaren kivellä, missä kiipesin itseasiassa ensimmäisen ulko-6A:n Mumbon. Siinä tuli treenattua hieman ulkona ja erittäin paljon sisällä, koska pääsiäisenä odotti reissu Ahvenanmaalle. Ahvenanmaan reissu oli ensimmäinen kosketus kunnolla ulkoboulderointiin, niin että reittejä oli niin paljon ja niin monen tyylisiä ja tasoisia.
Kovin juttu koko 2014 vuonna oli se, kun menin kaverini kanssa ensimmäistä kertaa Reventeenvuorelle kiipeämään. Tarkoitus oli ainakin minulla kiivetä pelkkää sporttia. Onneksi kaverini sai minut hylkäämään idean ja tutustutti minut trad-kiipeilyyn eli luonnollisten varmistusten kanssa kiipeämiseen. Olihan se aluksi aivan älytöntä, mutta ehkä siisteintä ikinä. Luotto omiin kykyihin ja niihin varmistuksiin, camuihin ja kiiloihin, oli todella hienoa.
Kesä taisi mennä pitkälti kiipeillessä tradia kuin mitää muuta ja sitten koittikin roadtrip, minkä aikana tajusi, että kyllä ne isommat reitit ja mäet on se oma juttu. Ei varmaankaan paljoa tarvitse sanoa, että tämän vuoden tavoitteet menee suoraan Lofoottien reissuun ja muutaman reitin tikkaamiseen.
Syksyllä ulkokauden loputtua tuli pieni masennus sisäkiipeilyn kohdalla, kun ei oikein tuntunut mitään kehitystä tapahtuvan. Ja sitten menikin sormi rikki. Eipä voi sanoa, että fiilikset oli hirveen korkealla, kun tajusin seuraavan 2-3kk aikana kiipeily saa olla oikeastaan vaan todella helppojen reittien kiipeämistä. Onneksi kuitenkin kävin hakkuhuukkailemassa eli kiipeilemässä hakuilla ja heti kun talvi ja jäät tulevat niin aion mennä jääkiipeilyä kokeilemaan.
Näillä vuoteen 2015.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti