Viikonloppu Olhavalla ja seuraavana vähän Reventeenvuorta

Huh, Olhava, mitä siitä sanoisi. Kaikki ylisanat ovat varmasti oikeutettuja. Paikka on jo pelkästään niin kaunis, että siellä viihtyy. Laitetaanpa vähän matkakertomusta sitten alle.

Perjantaina kolmen aikoihin iltapäivällä lastasimme Garon ja Ilonan kanssa Saabin täyteen Sörkässa. Matka alkoi iloisesti nelostietä pitkin Lahteen missä kävimme kaupassa. Oli muuten suhteellisen kevyet ostokset, mutta riittivät enemmän kuin hyvin koko viikonlopun. Lahdesta oli vielä noin 1,5 tuntia ajoa Repovedelle. Perillä otimme tavarat selkäämme ja aloitimme noin kolmen kilometrin tallustuksen kumpuilevaa tietä pitkin kohti Olhavavuoren leirialuetta. Kantamuksemme painoivat ihan kiitettävästi, joten onneksi vettä ei tarvitse kantaa erikseen leiriin vaan sieltä löytyy kaivo. 

Perille päästyä olin mykistynyt. Kallioleikkaus oli todella suuri, ainakin Suomen mittakaavassa ja selkeitä reittejä näkyi siellä täällä. Teltan pystys ja kamojen purkaminen hoitui nopeasti, minkä jälkeen lähdin etsimään sopivaa linjaa kiivettäväksi. Vekara(6-) vaikutti sopivalta, ainakin vielä alhaalta katsottuna. Kiivetessä pääsin kruxin kohdalle, mutta kallioleikkauksessa oli ilmeisesti lepakon pesä, vaikka kiivetessä luulin että siellä oli lintuja. No laskeuduin pultista alas ja siinä meni se yrkkä. Toisaalta pääsin edes vähän kiipeämään. Illalla istuskeltiin nuotiolla ja aikaisin nukkumaan. 

Aamulla aikaisin herätys ja sain kiipeilypariksi Rekon, kenen kanssa lähdimme suunnistamaan kohti Ruotsalaisten reittiä (5+). Reitistä sen verran, että käsittääkseni kyseessä on Suomen pisin kallioreitti. Reitti alkaa hieman traversena halkeamaa pitkin ja ohittaa Chamonix muistolaatan(2 suomalaista kuoli Chamonixilla 1986) ja jatkaa ylöspäin halkeamaa pitkin. Ilman sen suurempaa tietoa reitistä sidoin köyden ja lähdin onsight-yritykselleni. Alku on helppoa mutta hieman kuumottavaa, koska alkuun ei saa/kannata laittaa pahemmin varmistuksia, koska köydenkitka on loppureitillä todella massiivinen jos näin tekee. Ohitin muistolaatan ja puun hienosti, vaikka pikkuhiljaa huomasi lihaksistossa pumpun kasvavan. Saavutin kruxikohdan minkä alle laitoin kiilan ja klippasin. Kruxi osoittautui oikeasti suhteellisen raskaaksi ja pakitin siitä hieman takaisin lepoon. Uusi yritys ja todella komeat pannut kiilan yläpuolelta. Kiila piti ja jäin keräämään voimia uutta yritystä varten. Toisenkin kerran pääsin keräämään voimia kruxin kohdalta, kunnes pääsin kruxin ja sain laitettua uutta varmistusta sisään. Vielä pienet levot ja matka jatkui kruisailuna toppiin. Oli muuten siistein reitti ikinä. Topissa fiksasin varmistukset puuhun ja riisuin kengät alottaen Rekon varmistelun reitille. Oli kuulemma kiila kruxissa aika jumissa.

Ruotsalaisten reitti(5+) Kuva: Reko Ukko

Lounaan jälkeen seikkailumme jatkui uloimmalle sektorille, missä kävin tarkistamassa Koira nimeltä Ella- nimisen reitin. Reko otti reitiltä hienot puoliksi veteen ja puoliksi veneeseen pannut. Äyskäröitiin vene tyhjäksi ja jatkoimme Paskantärkeetä-reitin alkuun, mistä rantauduimme veneestä maalle. Paskantärkeetä-reitille valittiin varioaatio missä alku lähtee trädinä ja loppu vedetään pulttien kanssa. Reko liidasi komeasti ottaen myös parit aika mittavat pannut kruxikohdasta. Kakkostellessa tuli sellanen fiilis, että ei olis välttis pää kestänyt tuota släbiä. Muutaman tunnin seikkailuiden jälkeen maistui uni ja ruoka.

Paskantärkeetä(6a) ja Reko. Kuva: Mia

Sunnuntaiaamu alkoi yhdellä köydenhakureissulla Vekaran väliankkurilta ja matka jatkui takaisin saareen missä Salama (5+) reitti odotti yritystään. Hauskintahan oli, että lähdin vähän liian soitellen sotaan ja päädyin 3-4 metristä suoraan veteen asti. Tästä kiitokset loistavalle varmistajalle, joka tajusi tönäistä minut veteen. Olisi muuten ollut nilkka aika kovassa vaarassa. Siinä sitten kuivattelemaan tavaroita(mankkapussissa menee sellanen viikko kuivua kokonaan). Jotta ei jäisi pahaa liidipelkoa, niin saittasin Honey (5-) reitin reissun lopuksi. Leiri kasaan ja takaisin Helsinkiin. Aika hiljaista oli autossa paluumatkalla.

Salama(5+) onsight-yritys päättyi näin. Kuva: Mia

Seuraavana viikonloppuna oli vuorossa sunnuntaina Reventeenvuori Tintin kanssa. Päivä oli todella kaunis ja kallio kuivaa, mutta meitä oli vain 6 henkilöä koko kalliolla. Ei tarvitse varmaankaan huolestua näistä kasvaneista harrastajamääristä, jos yksi Suomen parhaimmista kalliosta on näin rauhallinen kesäviikonloppuna. Liidattiin muutama reitti trädinä ja Tintti kakkosteli. Hämmentävää oli se, että Tintti taisi löytää paremmin jammikiipeilyn kuin minä tuolla, ainakin näin kommenttien perusteella.

Seuraavat kolmisen viikkoa meneekin nyt köysikuntoa kasvatellessa ja kesästä nauttien. Jos vähän golffaisi, mökkeilisi ja ehkä kävisi hierojalla.