Kesän suurimmat köysi saavutukset olivat oikeastaan se, että sai kiivetty paljon ja erityisesti trädikiipeilyä. Reiteistä mieleen jäi ehdottomasti parhaimpana Ruotsalaisten reitti Olhavalta, vaikka puhdas nousu on vielä itseltä suorittamatta. Sporttiakin tuli hieman kiivettyä ja sieltä mieleen yllättäen jäi Smooth Operator Nalkkilan släbillä. Kyseinen reitti oli ensimmäinen allekirjoittaneen 7-graden reitti. Reitti oli vaikein mitä olen ikinä yrittänyt, mutta gradesta en oikeasti osaa sanoa mitään, koska ei ole kokemusta oikeasti vaikeista sporttireiteistä. Aika näyttää mihin se 27:ssa asettuu.
Ilmat ovat alkaneet viilentyä, joten boulderointikausi osa 2 tämän vuoden osalta alkaa. Taino alkaisi varmasti jos olisi voimaa tehdä jotain. Se huono siis kesässä ja köysittelyssä on, että voima katoaa kropasta. Ja tämä siis tarkoittaa sitä, että ennen kuin mennään hakemaan ulkoa niitä maksiminousuja, on kierrettävä BK:n kautta tekemässä hieman harjoitteita.
Tässä on nyt pari viikkoa kesäloman jälkeen kiivetty ahkerasti boulderia sisällä ja pikkuhiljaa alkaa tuntua siltä, että jotain kehitystä tapahtuisi. On kuitenkin myönnettävä, että en missään tapauksessa ole sellaisessa kunnossa kuin kesän alussa. Kuitenkin kiipeilyssä tämä näkyy yllättävän vähän, sillä tekniikka on parantunut pitkälti köysikiipeilyn ansiosta. Eli mitä jos sitä saisi voimaa ja yhdistäisi sen parantuneeseen tekniikkaan, voisiko silloin taas saada enemmän irti kiipeilystä? Taidanpa siis lähteä tästä Konalaan kokeilemaan voimia.
Ainiin Boulderliiga alkaa 11.10. Tampereella Nekala Mastersilla. Sinne voisi taas lähteä pitämään hauskaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti